Tein taas leipää hyväksi havaitulla vanhalla ohjeella. Jos tosiaan jaksaa vaivata ja antaa taikinan kohota pariinkin otteeseen, niin tässä ei voi epäonnistua ja se on hirveän hyvää. Foccaccian ohje on tässä sellainen, ettei sitä kannata jakaa kokonaiselle pellille vaan tehdä pienempään uunivuokaan, niin se saa paksuutta ja pysyy kosteana sisältä kuten kuuluukiin.
Leipiä nautiskeltiin eriparisalaattien kanssa, toinen juustolla ja toinen ilmakuivatulla serrano-kinkulla balsamiviinietikka ja oliiviöljy kastikkeena.
1 kommentti:
Focaccia ja salaatti kuulostaakin ihanalta yhdistelmältä!
Lähetä kommentti