sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Ranskalainen omenapiiras tumpelolle


Ranskalainen omenapiiras


En todellakaan ole häävi leipuri, joten tänään vieraiden tulon alla iski paniikki mitä sitä oikein taas tekisi - mikä ei mene minunkaan hyppysissäni pilalle. Päädyin mutkien kautta kokeilemaan Kinuskikissan ohjeella omenapiirakkaa. Lopputulos oli lopulta yllättävää kyllä, niin hyvä, että piirakka hävisi pöydässä pientä viimeistä palaa lukuunottamatta. (siitä tosiaan jäi vain tuo surkea kuva!) Halusin lisäillä siihen itse vielä vaniljasokeria ja kanelia, joten ohje ei ole Kinuskikissan version kanssa identtinen.

Mieheni analysoi tänään syitä miksen osaa leipoa.. "koska makeiden leivonnassa EI vain PYSTY soveltamaan." Se on totta, en tosiaan pysty tekemään mitääään soveltamatta ja usein siksi epäonnistun. Miksi tänään epäonnistuminen on taas kovasti mielessä, on siksi koska ostin kaupasta pussillisen jotain hämäriä omena-päärynöitä, joista suunnittelin kotona taikovani piirakan kunnes tajusin että hedelmä on ihan kamala - mauton, mauton, mauton. Makeiden leivontaa ei ilmeisesti tehdä minulle ominaiseen tyyliin, ensin aineet kaupasta, sitten kotona pohdintaa millasta keksis? Sen lisäksi uuni savutti ihanasti koko talon mahtavan tuoksuiseksi vanhoilla ruuanjämillä kärähtäneenä pohjalle......

Piskuinen palanen jäi kahvipöydästä yli


Ranskalainen omenapiiras

Pohja (pâte brisée)

4 dl vehnäjauhoja
125 g voita (tässä normaalisuolainen)
¼ dl sokeria
½ dl vettä

Pinnalle
noin 5 omenaa
1/4 - 1/2 dl sokeria (säätele omenoiden happamuuden mukaan!)

Omat lisäykset
pohjan päälle: 1/2 tl kanelia, 1/2 tl vaniljasokeria
omenien päälle: ripaus kanelia

Mittaa kulhoon jauhot ja jääkaappikylmä voi. Leikkaa veitsellä voi pienenpieniksi paloiksi. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Tee keskelle kuoppa, johon kaadat sokerin sekä veden. Työstä taikinaa käsin, kunnes neste on imenyt kaikki jauhot. Älä vaivaa taikinaa enempää kuin on välttämättä tarpeen. Muodosta taikina möykyksi, kääri voipaperin sisään ja anna levätä jääkaapissa ainakin tunnin ajan.
Kuori poikineen

Kuori omenat ja leikkaa ohuiksi lohkoiksi. Laita lohkot veteen, jossa on hieman sitruunamehua: tämä estää tummumisen. Kauli taikina ohueksi levyksi ja nosta voideltuun vuokaan. (itselläni pieni, reilu 20 cm halkaisija ja taikinaa jäi yli eli menee normaalivuokaan) Laita pohjan päälle maun mukaan kanelia ja vaniljasokeria. Aseta omenalohkot tiiviisti taikinan päälle kiertäen. Taita reunat alas tai leikkaa lyhyemmäksi. Ripottele päälle sokeria omenoiden happamuuden ja oman maun mukaan. Koristele vielä kanelilla.

Paista kuumassa uunissa: n. 265 asteessa (kiertoilma) n. 20 minuuttia. Varo palamista, mutta älä myöskään jätä liian “kalpeaksi”: kyse on minuuteista tai jopa vähemmän.

Piirakka on parhaimmillaan vastaleivottuna ja viilentyneenä! Söimme piiraan vaniljakastikkeen kanssa.

Raaka piirakka uuniin menossa - uunin lämpötila
on tällä piiraalla kova!

7 kommenttia:

maija-liisa kirjoitti...

ihanaa minun lempiherkkua.

Maria kirjoitti...

Kaunis piirakka!

Itsellani leipominen on aina pienta arpapelia - onnistuu tai ei. Sovellan aina ohjeita tai keksin niita itse, joten epaonnistumisen riski on aina suuri. Sitten vain testaan ja muokkaan reseptia ja kokeilen uudestaan.

Olikohan ne sinun ostamat hedelmat nashi-paarynoita? Ne ei yleensa ole kovin makeita ja hedelmaliha on aika kova.

Yaelian kirjoitti...

Ihana piirakka! Rakastan leipomista,mutta teen sitä äärimmäisen harvoin;vain silloin kun vien jollekin tuliaisia esimerkiksi. Omenapiirakat ovat kyllä herkkua.

suolaajahunajaa kirjoitti...

Omenapiirakat ovat ihan parasta. Minulla on ihan sama ongelma leipomisessa. Pullataikinat ja vastaavat, jotka voi vetää "tunteella" onnistuu parhaiten, muutoin olen todella laiska leipuri, kun siinä pitää olla niin pikkutarkka

Hiidenuhma kirjoitti...

Todella kaunis piirakka! Minäkään en osaa olla soveltamatta ruokaa laittaessa tai leipoessa ;)

Pitsimiinin Laura kirjoitti...

Maukkaalta näyttää tuo piirakka,
ja herkulliselta koko blogi!
* mums *

Mausteinen Manteli kirjoitti...

Maria: voi kuule kun tietäisin.. nimi oli tosiaan ihan omena-päärynä lapussa :) olivat joku risteymä, vaaleampia kuin omena, aika pyöreitä mutta ei ihan niin pyöreitä kuin omena.. Liha oli päärynämäisen vetistä ja rouskuvaa.. makua ei yhtään. Vauva tykkäsi rouskutella tosin!