Mustikkaherkku (parissa minuutissa)

Mustikkaherkku pikapikaa

Mieheni poimi eilen mustikoita useamman rasiallisen mökkireissumme aikana. Vasta pakastettujen mansikoiden vuoksi pakastimessa ei ollutkaan niin kauheasti tilaa, joten muutamalle rasialle piti keksiä samantien käyttöä. Siksi syntyi kahvin kaveriksi nopeaakin nopeampi mustikkaherkku.

Pohjan päälle levitetään kinuskia, mustikoita
ja Marianne-karkkirouhetta

Kahvipöydän mustikkaherkku

2 pakasterasiallista kotimaista mustikkaa
(sokeriton, juuri poimittu mustikka)
1 valmis torttupohja
1,5 prk kermaa
n. 3-4 rkl kinuskia
Marianne-karkkirouhetta
vanilja- ja tavan sokeria

Kostutus

vajaa 1 dl maitoa, jossa
ripaus sokeria

Kostuta torttupohja maidolla, johon on sekoitettu vähän sokeria. Levitä pohjan päälle ohut kerros kinuskikastiketta. Kaada pakastuspurkillinen mustikoita pohjan päälle. Kaada joukkoon kevyesti Marianne-karkkirouhetta.

Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla ja vaniljalla. Tarkista maku. Kaada vaahto mustikoiden päälle. Kaada toinen rasiallinen kermavaahdon päälle joka puolelle kakkupohjaa. Sen jälkeen viimeistele pinta Marianne-rouheella ja tarjoa kahvin kanssa.

Tuoreet mustikat nopeassa herkussa

Oliiviöljy

Toscanassa oliivit vasta kypsyivät
kesäkuussa

Käytän oliiviöljyä kaikessa ruuanlaitossa. Meillä ei itse asiassa käytetä rypsiöljyä ollenkaan johtuen oliiviöljyn kiistattomista terveyshyödyistä rypsiin verrattuna. Myös maku on ihan toisesta maailmasta. Eniten oliiviöljyä menee ihan sellaisenaan salaattikastikkeena sekä pastan ja kasvisten seassa. Öljyn pitää mielestäni olla niin hyvänmakuista, että sillä voi dippailla vaikkapa rapeaa leipäpalaa :) 

Oliiviöljyn voimakas maku säilyy parhaiten, jos se lisätään ruokaan lopussa jo kypsennetyn ruoan joukkoon. Sanotaan, ettei oliiviöljy itse asiassa kestä kovin hyvin paistamiskuumuutta tuhoamatta antioksidantteja. Siksi paistamiseen kannattaisi käyttää ihan voita (laiskuuttanu myös paistan kyllä useimmiten oliiviöljyssä).

Villan uima-altaalta näkyi öljypuita silmänkantamattomiin

Italian Toscanasta kesäkuussa vuokraamamme villan pihamaalla sain tutustua hedelmiä tuottaviin oliivipuihin (öljypuu) ihan lähietäisyydeltä. Itselläni oli kokemusta aiemmin ainoastaan parvekkeella olleesta metrisestä oliivipuusta, joka kuihtui hoidossani aika nopeasti alkutalvesta. Se ei siis päässyt tuottamaan hedelmää. Mutta Toscanassa oliivipuut olivat hyvässä voinnissa - pihan oliivit olivat tosin vielä kesäkuussa aika pieniä, koska ne kerätään vasta syksymmällä.

Paikan omistaja, opettaja ammatiltaan, itse asiassa tekee puistaan kylmäpuristettua oliiviöljyä. Yhdestä kilosta oliiveja hän saa kuulemma puristettua n. 20-40 ml oliiviöljyä. Puita hänellä oli 500 yksilöä.  Toimme mukanamme Suomeenkin pari pulloa hänen oliiviöljyään. Ja pääsimme tutustumaan kahden viikon aikana tuohon tuotteeseen hyvin sillä se oli koko ajan käytössä ruuanlaitossa.

Oliiviöljyn puristuksesta mielenkiintoinen pätkä wikipediasta:

Oliivit huuhdotaan ensin kylmällä vedellä, joka poistaa oksan- ja kaarnanpalat, mullan, lehdet, etanat sekä muut mahdolliset roskat. Tämän jälkeen oliivit punnitaan ja kaadetaan myllyyn, jossa oliivien hedelmäliha rikotaan ja vaivataan massaksi. -- Siemenet poistetaan myöhemmin. Tasaiseksi hierottu massa, josta öljy alkaa erottua, siirretään kuitumattojen väliin lempeään puristukseen tai nykyisin useimmiten sentrifugiin, joka erottelee kasvisnesteen, öljyn ja siemenet. Tätä kutsutaan kylmäpuristukseksi, massan lämpötila on korkeimmillaan n. 30 C-astetta. Tätä seuraa vielä viimeistelevä erottelu öljyseparaattorissa. Öljy varastoidaan ruostumattomiin terästankkeihin. --

Neitsytoliiviöljyn valmistuksessa saa käyttää vain mekaanisia menetelmiä. Puristamista, pesemistä ja siivilöimistä lukuun ottamatta öljyä ei ole käsitelty millään tavalla, eikä siihen ole sekoitettu muita aineita. (Lähde: wikipedia)

Frantoi Cutreran palkittu oliiviöljy

Villan omistajan oliiviöljyjen lisäksi toimme kotiin ison pullon palkittua Frantoi Cutreran oliiviöljyä. Öljyissä on paljon eroja. Tämä kyseinen öljy on kyllä erinomainen myös meidän mielestä. Maku on tosi hienostunut ja pehmeä. Mutta silti oliivi pääsee siinä oikeuksiinsa. Ostotilanteessa maistoimme paria muutakin öljyä, mutta päädyimme tähän. Jotkut oliiviöljyt on mielestäni vähän liiankin voimakkaita (jopa karvaita) ja siten käyttö täällä kotikeittiössä pikkaisen enemmän rajoittunutta.

Suosittelen eri oliiviöljyjen vertailua - markkinoilla on niin monenlaista tarjolla ja hyviäkin löytyy.

Oliiviöljy pääse oikeuksiinsa salaatissa

Pikapata kanasta ja ananaksesta

Kanapadan maustaa ananas

Tämä pata syntyi edellisen päivän lounaalta yli jääneistä kanankoivista. Niiden ympärille rakensin sitten muun ruuan, kesti ehkä 5-10 minuuttia ja tytär roikkui kainalossa kaiken aikaa ;) Eli todellinen arjen pikaruoka.


Kana-ananaspata (2:lle)

2 valmiiksi kypsennettyä kanankoipea (paistettu uunissa 60 min/175c)/ pari-kolme filettä
n. 2 dl basmatiriisiä
cashew-pähkinöitä
1 tlk ananasmurskaa/-paloja ja kaikki sen mehut
vajaa prk kermaa/ kookoskermaa
(1 rkl vehnäjauhoja kermaan suurustamaan)
currya jauheena (reilusti)
reilu loraus juoksevaa hunajaa
oliiviöljyä
mustapipuria
suolaa

Kanapata ilta-auringossa

Keitä alkuun basmatiriisiä n. 2 dl, mausta suolalla. Riisin kypsyessä voit samalla jatkaa kanan kanssa:

Laita paistinpannulle hyvää oliiviöljyä. Perkaa kanankoivista kaikki liha sopivina palasina paistinpannulle (ei nahkaa). Lämmitä kanapalasia hetki curryn kanssa. Maustetta saa laittaa ihan kunnolla. Lisää pannulle vielä pähkinät ja ananasmurska kaikkine mehuineen. Paistele hetki.

Kun riisi on valmista, lisää se pannulle ilman mahdollista ylimääräistä vettä. Kaada päälle kerma, johon sekoitettu hyvin 1 rkl vehnäjauhoa, mausta ruoka hunajalla, suolalla ja mustapippurilla myllystä. Hauduttele viitisen minuuttia ja nauti. Koristeeksi voit laittaa valitsemiasi tuoreita yrttejä.

Kana-ananaspata

Mansikkajuttuja

Mansikkarahka mariskooleissa

Tänä vuonna olen nautiskellut mansikoita pääasiassa ihan ilman lisukkeita tai sitten yksinkertaisena herkkuna kerma-rahkan muodossa. Aiemmin mansikoita on syöty mm. leivoksina ja torttuna. (Aiempi pakastussessio on täällä.) Suurin osa mansikoista kuitenkin päätyi heti pakastimeen, että saadaan sitten syksymmällä vähitellen niitä sieltä kuluttaa vaikkapa pikku-tytsin välipaloihin ja puuroihin :) Aikaisempien vuosien tapaan, ne kuluu pienestä pakasteesta tosi nopeasti, joten eipä niitä juuri talvella enää siellä taida ollakkaan - marjat kun kuuluu meillä joka päiväiseen ruokavalioon.

Vaniljasokeripurkissa näkyy jo pohja

Mansikkarahka

2 dl kermaa
1,5 dl rahkaa
tavallista sokeria
vaniljasokeria

Tarjotessa rinnalle
reilusti kylmiä mansikoita viipaleina

Rahka-kerman maustaa vaniljasokeri ja se tavallinen

Pinaattiletut oman parvekkeen pinaatista

Vihreät letut maistui koko perheelle

Pinaattiletut (oman parvekkeen pinaatista)

0,5 l maitoa
2 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
n. 1 tl suolaa
pinaattia (*kuvassa määrä)

reilu ripaus muskottipähkinää raasteena

n. 6 kortta ruohosipulia ;)
n. 50 g voita sulatettuna

*Kaksi isoa kourallista pinaattia

Muskottipähkinää, ruohosipulia ja pinaattia

Kiehuta kattilassa vettä pinaatin ryöppäystä varten. Käytä pinaattia hetken aikaa kiehuvassa vedessä. Laita ryöpätty pinaatti tehosekoittimeen ja aja sileäksi. 

Valmis taikina, side-perunat

Riko kananmunien rakenne vispilällä kulhossa. Lisää joukkoon maito, jauhot ja suola. Sulata voi, anna hetki jäähtyä ja sekoita joukkoon. Lisää pinaatti tehosekoittimesta, muskottipähkinää reilu ripaus sekä ruohosipulia silppuna. Anna taikinan turvota ja paista reilunkokoiset letut pannulla tilkassa voita.

Valmiit letut matkalla pöytään

Liian suuria odotuksia ruuasta (matkalla Italiassa)

Alkupala Carpaccio

Matkustimme tänä kesänä ensimmäisen kerran naapurimaata kauemmaksi yksivuotiaamme kanssa. Olimme varanneet Italian Toscanasta villan kahdeksi viikoksi ja matkustelimme useita päiviä lähikaupungeissa vuokra-autolla. Matka oli ihana, ja aurinkoa riitti koko kahdeksi viikoksi! Villa osoittautui loistavaksi valinnaksi tytön kanssa - tyttäremme sai kerrankin olla sydämensä kyllyydestä pihalla aika vapaasti (kerrostaloasujia kun olemme), ja nukkumaanmeno oli helppoa kun huoneita oli enemmän kuin hotelli-vaihtoehdossa :)

Ruokapuolelta odotin PALJON, Roomassa aiemmin jo matkustaneena. Muistan kuinka hyvää italialainen ruoka sillon muutama vuosi sitten matkallamme oli. No, nyt kun mukana menossa on juuri 1 vuotta täyttänyt, jolla on kellontarkka vuorokausirytmi..  ruokapuolelle tuli pieniä pulmia. Paikallinen siesta ja toisaalta iltaan painottuva ravintolaruokailu eivät toimineet ihan mutkatta meidän kohdalla. Myös aikaa oikeiden ravintoloiden etsimiselle ei aina nälkäisen kanssa ollut joten pettymyksiä italialaisen ruuan kanssa oli useita. Pizzat olivat usein paksupohjaisia, liikajuustoisia, vettyneitä jne. Salaatista puuttui jotakin.. oli liian yksitoikkoista tai muuten hutaisten tehtyjä. Parhaat ateriat taisimmekin syödä itsetehtynä Villalla - anoppini on tosi hyvä ruuanlaittaja :)

Kuitenkin, muutaman ruokakuvan hyvästä ruuasta sain napsittua matkan aikana ravintolastakin:

"Pici is a thick, hand rolled pasta, like a fat spaghetti.
It originates in the province of Siena in Tuscany" -wiki

Mozzarellasalaatti

Pinaattitäytteisiä ravioleja

Ankanrintaa balsamiviinietikkakastikkeessa, nam!!

Leipää ja sardiineja alkupalaksi 

Leipomosta villaan ostettu ihana
suklaamoussekakku 

Viinitilalla maistelemassa tilan kolmea viiniä

Rypäleet oli vielä pieniä

Juusto-makkarasalaatti kaupunkireissulla..kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Ei kuulunut suosikkeihin :(

Ruokakokemusten ollessa mitä nyt olivat, teimme sitäkin enemmän itse ruokaa villassa. Pihalta löytyi ihana grilli, jossa syntyi mukavasti niin hyvät pihvit, raaka-makkarat kuin paahtuneet kasviksetkin. Parasta antia omista ruuistamme taisi olla sitruunainen fenkoli, salviarisotto kanan kanssa, pihvit grillistä, porkkanapasta ja italialaiset lihapullat viini-tomaattikastikkeessa.