Tumma persikka-rahkapiirakka

Rahkapiirakka persikoilla - täyte saa tumman värinsä ruskeasta muskovadosokerista

Tein tosi retron persikkapiirakan tänään, koska mulla oli iso purkillinen rahkaa, joka piti käyttää pikimiten. Paikallinen rahka on maitotuote, jonka olen löytänyt ihan vastikään. Se on kallista ja toooosi tukevaa, mutta leivonnassa sitä voi hyvin hyödyntää. Pikkusen harmi, ettei siitä saatu suomalaisen vastineen tapaan vakioaamupalaa meidän perheeseen, koska laimennuksesta huolimatta se oli liian tujua paljaaltaan säännöllisesti syötäväksi. 

Mutta niin, kuka muistaa nämä persikoilla koristellut rahkapiirakat lapsuudesta? Eikö näitä tehty erityisesti pääsiäisen aikaan? Reseptissä seurailin Pilttipiiri.fin hedelmäistä rahkapiirakkaa, jonka tein tuplakokoisena ja hieman eri hedelmillä. Modasin myös pienesti muissa jutuissa. Huomaathan, että vuokani on tosi iso (28 cm) - aina ei välttämättä tarvitse näin isoa ainesmäärää. 

Muita lähiaikojen onnistuneita keittiöjuttuja lienee ensimmäinen guinoa-kokeiluni. Leivoin Chez Jasun reseptillä leipää ja käytin jauhoina vehnää, kaurahiutaleita ja luomuguinoahiutaleita. Ensimmäinen kerta moisen tuotteen kanssa, mutta leipä onnistui tosi hyvin ja se meni kaupaksi ennen kameraan tarttumista. Täällä Chez Jasun leipäresepti. 

Persikkainen rahkapiirakka yhdistyy vahvasti pääsiäiseen, mutta se sopii myös tänne keskikesään
pirteän värinsä vuoksi :)

Persikka-rahkapiirakka (28 cm:n halkaisijan irtopohjavuokaan)

Taikina:
6 dl vehnäjauhoja
200 g voita tai margariinia
ripaus kaardemummaa
6 rkl sokeria
2 kananmunaa

Täyte:
1 iso tölkki säilykepersikoita (josta 480 g persikoita)
reilu loraus sitruunan mehua
300 g maitorahkaa (Brasiliassa coalhada seca light)
4 kananmunaa
2 rkl luomusokeria

4 rkl muskovadosokeria (josta tumma väri piirakkaan syntyy)
3 tl vaniljasokeria

Voitele irtopohjavuoka. Tee ensin taikina. Vaahdota rasva ja sokeri ja sekoita joukkoon jauhot, kaardemumma ja kananmunat. Levitä taikina voideltuun vuokaan pohjalle ja reunoille.

Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään lukuunottamatta hedelmiä. Levitä täyte piirakkapohjan päälle. Valuta säilykepersikat ja pilko ne ohuiksi paloiksi. Levitä persikkaviipaleet rinkiin kiertämään koko vuoka kahdessa tasossa. 

Alkuperäisen reseptin mukaan piirakkaa paistetaan 175-asteisessa uunissa 50 - 60 minuuttia. (Mutta koska mulla on falskaava kaasu-uuni, jossa liekki tulee vain alhaalta, paistoin piirakkaani 1 h 40 min pikkusen korkeammassa lämmössä) Eli kannattaa tarkkailla ja koettaa piirakkaa ja ottaa pois vasta, kun näyttää ja maistuu valmiilta ;) Persikoiden kannattaa antaa ihan paahtua.

Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua ja leikkaamista. Nautiskelimme piirakkaa ihan sellaisenaan, mutta toimii varmasti vaikka kermavaahdon tai jätskin kanssa :P 

Käytin vuokana isointa irtopohjavuokaani, jossa on tarjoiluun sopiva valkoinen kivi pohjana ja venyvät silikonireunat - tosi hyvä Lékuén irtopohjavuoka, suositelen!

Joskus ruusu on kuivuessaankin niin nätti, etten malttaisi luopua. Vielä saivat tässä kattauksessa kaunistaa. 

Tumma persikka-rahkapiirakka

Angry Birds -inspiraatiota Brasiliasta ja sana täkäläisestä juhlakulttuurista

Brasiliasta ei vielä saa Angry Birds -somisteita - ystävämme haki
kaiken näihin syntymäpäiviin tarvitsemansa Meksikosta.
Lastenjuhlat on Brasiliassa tärkeät ja valittu teema ulottuu ihan kaikkialle. 

Lasten syntymäpäiväjuhlat Brasiliassa

Brasilialainen juhlakulttuuri on aavistuksen erilainen Suomeen verrattuna. Syyn ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen, kun täällä päätetään järjestää ystäville ja tuttaville isot juhlat. Jo 1-4-vuotiaita lapsia saatetaan juhlia lähemmäs 70 hengen kanssa. Lastenkutsut ei täällä oikeastaan olekaan vain lasten, vaan koko lähipiirin juhlat. (Kutsu tulee useimmiten vain lapselle, mutta se on tarkoitettu aina koko perheelle)

Lastenjuhliin valitaan aina teema, jota noudatetaan aika kattavasti koko tilaisuudessa - ei esimerkiksi pelkästään kakussa ja serveteissä. Tähänastisen kokemuksen mukaan juhlat ovat yleensä vaivalla suunnitellut ja ne sisältävät paljon ohjelmaa vapaan leikin sijasta. En tiedä tuleeko vaikutus Jenkeistä vai onko se brasilialaisessa kulttuurissa itsessään, mutta äidit näkevät juhlia edeltävät viikot valtavasti vaivaa suunnittelemalla ja tilaamalla erilaisia palveluja lastenjuhliin.

Juhliin mennään paikalliseen tapaan aina myöhässä. Kutsussa lukee, että 14:00, niin paikalle alkaa ilmaantua ihmisiä yleensä noin tunnin päästä tuosta ilmoitetusta ajasta. Osa saattaa tulla parin kolmenkin tunnin päästä. Jos kutsussa on juhlien aikahaitari esimerkiksi 14-18, ei ole tavatonta tulla vasta 18 maissa. Brasilialaisissa juhlissa kakku leikataan aina juhlien loppupuolella, melkein päätöksenä juhlille. 

Juhlapaikkana on useimmiten vielä ollut omista taloyhtiöistä löytyvät juhlatilat. Sao Paulo on kyllä ihan täynnä myös tällaisia kodin ulkopuolisia lapsille suunnattuna juhlatiloja, mutta käsitykseni mukaan, ne ovat aavistuksen vanhempia lapsia varten. 

Esimerkkejä juhlien ohjelmasta tai palveluista muutamista syntymäpäivistä alla:

Juhlat 1: kodin ulkopuolinen juhlatila: pöytiintarjoilu suolaisia lämpimiä pikkusyötäviä ja juomia, ohjattu capoeira-tunti, ohjattu musiikki-leikkitunti, hot dog -koju, suklaasuihkulähteitä tuoreilla hedelmillä maun mukaan, karkkibuffet, kakku- ja leivospöytä teeman mukaisesti, pikkulahja kotiinviemiseksi. Käytössä oli myös trampoliini, pallomeri, kiikut, leikkihuone ym. tavallisempaa viihdykettä lapsille.

Juhlat 2: kodin ulkopuolinen juhlatila: pöytiintarjoilu suolaisia lämpimiä pikkusyötäviä ja juomia, trampoliini, tatuointipiste, pikkueläinshow (lapsille esitettiin pienestä nukketeatterista kaikenlaisia pieniä eläimiä kuten tipuja, pikkukoiria, kyyhkysiä jne. musiikin tai juonen ohessa), pallomeri,  pari pikkulahjaa (vesivärit & kupillinen  karkkia ja viiri) kotiinviemiseksi.

Juhlat 3: juhlatilana koti, omakotitalon piha ja isohko olohuone: pöytiintarjoilu suolaisia lämpimiä pikkusyötäviä ja juomia, pomppulinna liukumäellä, hattarakojut, pikkusuolaisten herkkujen paistokoju, hattuja ja naamareita lapsivieraille teeman mukaisesti, pallomeri, kakku- ja karkkibuffet, pikkulahja kotiinviemiseksi. 

Lasten syntymäpäivillä tarjotaan täällä aina myös alkoholia. Tarjoilijat kulkevat tarjottimien kanssa vieraiden lomassa erilaisten kylmien juomisen kanssa. Kahvia en ole vielä itse nähnyt yhdissäkään juhlissa - johtuu varmasti tästä kuumuudesta, että jääkylmä limu, mehu tai olut menee paremmin kaupaksi. Mutta toisaalta, humaltumistakaan en ole vielä ikinä täällä todistanut, että alkoholia osataan kyllä juoda sivistyneesti ;)

Makeaa on yleensä tarjolla runsaasti - pääkakun lisäksi leivoksia, brigadeiroja ja karkkibuffet

Juhlista saa täällä Brasiliassakin pienen kotiinviemisen, jota kutsutaan nimellä lembrancinha. Näillä pikkumuistamisilla on kuitenkin täällä erilainen merkitys. Jos suomalaisilla syntymäpäivillä sellaista ei annettaisi mukaan, en olisi ihmeissäni, täällä taas ne kuuluvat kiinteästi kaikenlaisiin tapaamisiin. Esimerkiksi pieniä lahjoja annetaan syntymäpäivien lisäksi aina, kun joku tulee katsomaan sairaalaan tai kotiin uutta vauvaa. (Vieraskin tuo kyllä lahjan, mutta harvemmin Suomessa vauvaperheellä on lahja valmiina vierailijoille) Tällainen lahja voi olla esimerkiksi tyttöjen kohdalla koristeellinen saippua, avaimenperä tai posliinikoriste vauvan nimellä varustetussa kirjaillussa pussissa. Poikien kohdalla tarjotaan useimmiten suklaisia sikareita joko isosta rasiasta tai yksittäispakattuna pojan nimellä varustettuna sellofaanista. Näissä lahjoissa rajana on vain mielikuvitus. Myös baby shower yms. lahjat ovat suosittuja. Mieheni saa töistä jatkuvasti näitä pieniä lahjoja: toimiston virkistyspäivästä sandaalit ja hierontasetin, jostakin muusta tilaisuudesta aamutakin jne. Tuntuu, ettei työelämänkään epävirallisemmista kokoontumisista koskaan tulla kotiin tyhjin käsin. Myös syntymäpäivät, joulut ja pikkujoulut firma muistaa lahjoin - ja perhe on tervetullut usein juhlimaan näitä tilaisuuksia työntekijän mukana. 

Pöytäkoristeita

Lasten syntymäpäiville kutsutaan ihmisiä laajasti tuttavapiiristä. Kun Suomessa lapsen, varsinkin pienen, syntymäpäiville tulee yleensä sukua ja lähimmät tarha-, piha- tai kerhokaverit, Brasiliassa vanhemmat kutsuvat sukulaisten ja ystävien lisäksi myös bisnestuttaviaan ja heidän perhettään (äitejä ja isiä!!). Välillä on todella hämmentävää, kuinka ns. kaukaisiakin tuttavia kutsuilla on. 

Vaikka brasilialaisia, erityisesti naisia, pidetään kai periaatteessa aika "laittautuvina" noin muuten, syntymäpäivillä pukeutuminen on rentoa, samoin muu kanssakäyminen. Ihmiset ovat välittömiä ja vieraampienkin ihmisten kuulumisia kysellään kovin innokkaasti. Erityisen lapsirakkaita täällä ollaan, ja lapset saavat kovasti huomiota ja ihastelua osakseen. Olemme viihtyneet jokaisilla juhlilla hyvin, vaikka englannin puhuminen on täällä harvinaista. Brasilialaiset ovat todella iloisia kaikenlaisesta portugalin kielen yrittämisestä ja kehuvat vuolaasti.

Lahjoja täkäläisillä syntymäpäivillä ei avata yhteisesti, vaan ne jäävät sankarin oman perheen kesken avattavaksi. 

Onnittelulaulu, Paljon Onnea Vaan, on täälläpäin maailmaa sama, mutta sanoin:

Parabéns para você
Nesta data querida
Muitas felicidades
Muitos anos de vida

Tässä vielä muutamia kuvia aiheesta:

Koristeltuja brigadeiroja, Angry Birds -leivoksia ja teeman mukainen kakku

Suklaasuihkulähde, johon sai valita tuoretta banaania, viinirypäleitä, ananasta tai kaikkia niitä

Valkosuklaaversio samaisesta laitteesta

Hattuja ja naamareita

Pöytäkoristeita ja kuumaa perunaa naposteltavaksi ;)

Kotiinviemiseksi: tatuointeja, tarroja, purkkaa ja karkkia - kaikki tottakai Vihaista Lintua

Arkisyömisiä ja Safkaa

Lounastan joskus lapsen päiväunien aikaan.. silloin saan syödä kiireettä ja rauhassa

Hehkutin vasta, miten nyt raskaana on normaali kotiruoka maistunut. Viime aikoina kuitenkaan ei ole oikein mikään ruoka maistunut, ja siksi täällä blogin puolellakin on ollut hieman hiljaista. Teen kuitenkin päivittäin ruokaa tuolle parivuotiaalleni, eli onneksi täällä ei muut joudu ihan vain suklaapatukoilla elämään. Täytyy myöntää, että tänäänkin kun vain tein itsellenikin tuon annoksen valmiiksi, niin tulihan se syötyä - täytyisi varmaan ottaa tavaksi eikä lähtökohtaisesti korvata sitä suklaapatukalla.. 

Tytär on osoittanut viime aikoina erityistä mieltymystä kaloihin, joten olen tehnyt monta kertaa viikossa kalaa: tilapiaa, lohta ja tonnikalaa eri muodoissa: keitossa, fileinä, paneroituina jne. Tämän päiväinen lounas edustaa tällaista parivuotiaamme herkkua: riisiä parsakaalilla ja limenmehulla (mulle ei jäänyt oikein sitä parsaa, koska sekin on tytön lempparia) & lohifile ruohosipulilla, suolalla ja pippurilla.  

Sain muuten joululahjaksi Safkaa-kirjan, joka on jo ihan hiirenkorvilla, koska tuntuu, että tosi monia juttuja tekisi mieli koittaa. Endiivejä mulla onkin jo kaapissa, joten tuon endiivisalaatin saisin tehtyä vaikka heti. Onko teillä muilla tuota kirjaa ja löytyykö lemppareita, muitakin kuin avokadopasta? 

Lohifile riisi-kasvispedillä