Janssonin kiusaus |
Soittelin äidin kanssa ennen laatikontekoon ryhtymistä, josko äidillä olisi jotakin vinkkiä takataskussa, mutta kiusaus ei kuulemma tarvitse mitään pippuria kummempaa mausteeksi - suolankin se saa anjovisfileistä ja niiden nesteestä. No hyvä niin. Arvatkaa oliko ihana syödä 1. kertaa elämässä turvallisin mielin Janssonin kiusausta? Ei hierrä takaraivossa sipulin pelko kun tekee laatikon itse eikä sitä sinne laita :) Tuli ihan älyttömän hyvää (jos on tämän laatikon ystäviä siis). Jonkun verran kosteaksi tämä laatikko jäi - jos kokeilet, niin älä ainakaan lisää nestettä. Toinen tapa olisi ehkä hauduttaa pidempään matalassa lämmössä mutta en usko että käyn seuraavalla kerralla juuri muuttamaan strategiaa. *lisäys: jaaha, nestettähän lähtee kun laatikko on vetäytynyt, eli ihan oikea nestemäärä oli.
65g anjovisfileitä
anjovisfileiden neste (suolaksi)
n. 8-10 kpl pienehköjä perunoita
vajaa 2 dl ruokakermaa
vajaa 1 dl kevytmaitoa
vajaa 2 dl ruokakermaa
vajaa 1 dl kevytmaitoa
mustapippuria
Kuori ja leikkaa perunat viipaleiksi. Huuhtele vielä perunaviipaleet tärkkelyksen vähentämiseksi. Laita kuivaksi valutettuja perunaviipaleita ja anjovista kerroksittain voideltuun uunivuokaan. Mausta mustapippurilla myllystä.
Sekoita kerma, maito ja anjovispurkissa ollut liemi. Kaada 2/3 liemestä vuokaan tasaisesti joka puolelle.
3 kommenttia:
On muuten oikeasti hyvaa! Tein kans janssonin kiusausta ensimmaisen kerran vasta joskus viime vuonna ja aina sita ennen oli ajatellut kyseista ruokalajia jotenkin kammolla. Herkullista se oli ja samantapainen oli minunkin kayttama resepti :-)
Juuri noin kokonaisista perunoista eikä pakastesekoituksesta kiusauksesta tulee hyvää.
Maria: mulla on mitä ihmeellisemmän nämä "lapsuuden herkut" aina :D No, tätä en tykännyt syödä ennen kun äiti pisti liikaa sipulia.. nykyään voi tehdä oman jo ilman sipulia.
arleena: samaa mieltä! miksi ihmeessä ostaisi niitä sekoituspuseja kun perunatkin on niin pieniä paloja että :)
Lähetä kommentti